Halusin nostaa aiheen esille ihan vain siksi, että mulle on itelle ollut aiemmin tosi vaikeaa pitää lepoa treenaamisesta ja vaihtaa kovia treenejä kevyempiin, kehoa huoltaviin treeneihin. Kova treeni saa mulle aikaan tosi ison endorfiiniryöpyn ja on just siks niin koukuttavaa. Kovatehoinen treeni on kuitenkin elimistölle myös iso stressireaktio ja pitkällä juoksulla keholle haitallista, samalla tapaa kuin mikä tahansa riippuvuus. Vaikka oon personal trainer ja opiskellut aihetta, oon joutunut oppimaan kantapään kautta, että jatkuvaan kovaa treenaaminen kääntyy jossain kohtaa sua vastaan. Kehittyminen stoppaa, tulokset eivät kasva ja kroppaa sanoo itsensä irti. En uskonut ennen, kuin näin kävi.
Vuoden 2019 lopussa sain kropalta ison muistutuksen siitä, että nyt ois lepo todella tarpeen. Jouduin pitkälle treenitauolle. Kuukauteen pystyin hädin tuskin käydä reippaalla kävelyllä ilman, että keho uupui totaalisesti. Kävin useampaan kertaan lääkärissä, mutta mitään syytä ei oireille löytynyt. Se on vaikea uskoa, että aiemmin tosi koviin suoritukseen kykenevä keho uupuu jo pelkästä muutaman kilometrin pituisesta kävelystä. Syke nousee ja hengästyttää niin, että meinaa henki salpaantua. Siihen väkisinkin haluaisi jonkun fysiologisen syyn, jotta voisi alkaa parannella itseään.
Kaikki alkoi pienestä flunssasta, joka kesti kolmisen päivää. Lievää kurkkukipua ja voimatonta oloa. Lepäsin 5 päivää, jonka jälkeen oireita ei enää ollut, mutta olo oli edelleen vetämätön. Tällaisena himotreenaajana oli tietysti pakko päästä salille takaisin, jotta saavutetut tulokset eivät lähtis laskuun. Hölmö mikä hölmö. Menin salille, en saanut juuri mitään aikaan ja seuraavana päivänä olo oli entistä kauheampi. Ois pitänyt kuunnella kroppaa. Siitä jatkui sitten parin kuukauden mittainen treenitauko ja kuukauden mittainen fyysinen oireilu, johon liittyi muun muassa ajoittaista hengenahdistusta. Kävin useampaan kertaan lääkärissä, mutta mitään fysiologisia syitä ei edelleenkään löytynyt. Kaikki arvot olivat kunnossa. Jossain vaiheessa oli vaan pakko uskoa, että kaikki oireet olivat henkisiä ja tää oli kropan tapa kertoa, että nyt ei oo muuta vaihtoehtoa kuin levätä.
Uskon, että mun tapauksessa kyse oli vuosien ajan jatkuneesta jatkuvasta kuormituksesta fyysisesti ja henkisesti. Vuosiin oli mahtunut ero parisuhteesta, paljon uusia työkuvioita, yrittäjäksi ryhtyminen ja jatkuva opiskelu työn ohella. Jatkuva suorittaminen. Vaikka pidin peruspilareista huolta (uni ja ravitsemus), ei se enää riittänyt. No miksi mä kerron tän kaiken?
Uskon, että siellä ruudun toisella puolella on monia, jotka samaistuu näihin ajatuksiin tai monia, jotka on käyneet vastaavan läpi ja joutuneet oppimaan palautumisen merkityksen kantapään kautta. Varsinkin hyvinvointialalla tää taitaa olla aika yleistä. En toivo, että kukaan joutuis kantapään kautta oppimaan samoja asioita kuin minä, joten siksi haluan muistuttaa sua huolehtimaan riittävästä levosta, sekä fyysisellä, että henkisellä puolella. Kohtaan myös työssä paljon asiakkaita, jotka väsymyksestä tai kovasta työstressistä huolimatta haluavat treenata täysillä ja aika usein joudumme käymään läpi keskustelun siitä, miksi kovaa treenaaminen ei juuri nyt ehkä ole järkevää.
KUINKA MALTTAA PITÄÄ LEPOA KOVISTA TREENEISTÄ?
Merkkaa treeni- ja lepopäivät kalenteriin. Mä yleensä vähän hahmottelen tulevaa viikkoa etukäteen ja mietin, minä päivinä mulla on aikaa treenata ja mille päiville lepopäivät osuis sujuvasti. En merkkaa tietenkään näitä enää kalenteriin, mutta jos oot kuntoilun alkutaipaleella, voi olla hyvä ihan konkreettisesti merkata treeni- ja lepopäivät kalenteriin ylös.
Keksi lepopäiville tekemistä, näe ystäviä, varaa pöytä ravintolasta tai keksi mitä tahansa muuta kivaa tekemistä. Tiedän, että ois joskus hyvä olla tekemättä yhtään mitään, mutta jos sussa on yhtään tällaisia duracell-pupun piirteitä kuin mulla, tiedän myös, että ”tekemättä yhtään mitään” ei aluks vain onnistu. Sitäkin pitää harjoitella.
Kun treenaat, treenaa kunnolla, jotta jää olo, että takana on hyvä treeni ja voit ”hyvällä omatunnolla” pitää seuraavan päivän lepoa. Ymmärrätkö mitä haen takaa tällä? Jokainen treeni on rasitus kropalle ja olipa treeni todella rankka tai ei niin treenistä pitää palautua. Jos oot väsynyt niin jätä treeni kokonaan väliin ja tee treeni kunnolla sitten kun oot virkeä. Jää paljon parempi fiilis. Ei oo järkeä lähteä salille palloilemaan väsyneenä, koska siitä jää usein vain epäonnistunut fiilis.
Löydä sopiva kehonhuoltotunti tai varaa aika hierojalle. Oon kokeillut monenmoisia erilaisia venyttelytunteja ja joogia. Monista ei oo jäänyt mitään käteen ja siksi jäänyt fiilis, ettei nille jaksa mennäkään. Löysin mulle sopivan joogapaikan ja ohjaajan tyyli sopi mulle hyvin, joten innostuin joogasta pitkästä aikaa ihan eri tavalla kuin koskaan. Anna siis mahdollisuus ja tutustu eri paikkoihin ja ohjaajiin. Niitä riittää. Myös netti on pullollaan virtuaalitunteja, joita voit hyödyntää, mikäli sun paikkakunnalla ei oo hyvä tarjonta tai et pääse lähtemään tunneille.
Pidä lomat lomina. Älä pakota itteäs hotellilomalla herämään kellonsoittoon ja lähtemään aamuulla salille ennen aamupalaa. Anna loman olla se hetki, kun sun ei tarvitse tehdä arkisia asioita ja pakottaa ittees mihinkään.
Pidin juuri parin viikon tauon treenaamisesta, jolloin kävin vain kävelyillä ja kehonhuoltotunneilla. Nyt on taas paremmin energiaa lähteä treenailemaan kovempaa. Sillekin on onneksi aikansa ja paikkansa! Olisi ihanaa, jos jakaisitte teidän kokemuksia aiheesta. Onko sun keho kokenut joskus loppuunpalamista? Ajatuksia saa jakaa kommentoimalla alle tai lähettämällä yksityisviestiä 😘
Kuvat: Noora Palonen / http://www.noorabom.fi
Emmi Jokinen 